Tuntuu ehkä hieman oudolta, että olen onnellinen siitä, että sain romaanini kirjakaupan hyllyyn, vaikka Valeltaja on tilattavissa verkosta niin Adlibriksen, Akateemisen, Suomalaisen ja vaikka Prisman kautta.
 |
| Paikallisten kirjailijoiden kirjoja Seinäjoen Suomalaisen kirjakaupan nimikkohyllyssä. |
Hiplaaminen on kuitenkin olennainen osa ostotapahtumaa, ainakin meille, jotka emme ole syntyneet verkkokauppa-aikaan. Kansi ja nimi herättävät mielenkiinnon kirjaan. Kirja on todempi, kun sitä voi kosketella omin käsin. Takakannen teksti tuntuu luotettavammalta, jos se on oikeasti silmien edessä eikä ruudulla. Fyysisen kirjan avulla voi melkeinpä kätellä sen kirjoittajaa.
Yhä harvempi kirjoittaja kuitenkaan saa kirjaansa kauppaan katseltavaksi ja hyllyyn koskettavaksi.
Jos julkaisee isojen kustantamoiden ulkopuolella, kuten useimmat kirjoittajat, on vaikeuksissa. Kauppojen näyttövarastot ovat pienet ja ala keskittynyttä. Ei ole helppo saada teostaan kirjakauppaan näytille ja siten ostajien tietoisuuteen, vaikka kyse ei olisi edes omakustanteesta.
Kun osaa hakea kirjaa verkosta, huomaa, että sitä voi tilata vaikka marketin kautta. Se on hieno asia ja parempi vaihtoehto, kuin että kirja olisi vain erikoisliikkeessä myynnissä. Ensin kuitenkin täytyy saada kirja potentiaalisen ostajan tietoisuuteen. Se on helpommin sanottu kuin tehty, sillä pienillä kustantajilla on luonnollisesti myös pienet markkinointiresurssit.
Samaan aikaan, kun kirjoja julkaistaan yhä enemmän, kritiikkejä puolestaan julkaistaan yhä vähemmän. Toisaalta median keskittyminen voi saada aikaan sen, että sama kritiikki leviää useampaan lehteen. Yhä tärkeämmiksi ovatkin tulleet kirjablokkaajat ja some. Kun tieto leviää, kiinnostus kasvaa ja kirja voi löytyä myös nettikauppojen kautta. Myös kirjailijan täytyy itse blogata ja somettaa.
Verkossa ei ole kuitenkaan yhtä helppo haahuilla, hiplailla ja tehdä heräteostoja kuin kaupassa fyysisten kirjojen äärellä.
Sain kohtuullisen pitkällisen kirjeenvaihdon kautta kirjani myyntiin Suomalaisen kirjakaupan Seinäjoen Ideaparkin myymälään. Ketju tekee hankintapäätökset valtakunnallisella tasolla, ja kirjani oli päätynyt tilattavien listalle useimpien muiden kirjojen tavoin. Onneksi Seinäjoella on myös paikallisten kirjojen hylly ja mahdollisuus saada kirja tilimyyntiin, vaikka prosessi onkin kirjailijan näkökulmasta hieman byrokraattinen. Mutta tärkeintä on, että kirjan saa ihan oikeasti ostajan silmien eteen fyysisenä kappaleena. Se on todiste olemassaolosta.
Oma hylly on hieno ele paikallisen kulttuurin tukemisesta. Kävin ihan asiaa tehden Pohjanmaan kirjailijoiden puheenjohtajan ominaisuudessa kiittämässä moisesta tuesta. Myymälävastaavan kanssa totesimme, että tällaisen toiminnan edut ovat tietenkin yhteisiä. Tietoisuus paikallisista kertojista lisää kiinnostusta kirjallisuutta kohtaan ja sitä kautta lukijoita ja myyntiä. Ylipäätään se tukee lukemisharrastusta, joka on kirjakaupalle samalla tavalla elinehto kuin kirjailijallekin.
Yhteistyö Suomalaisen kanssa on muutenkin sujuvaa. Kaisa Viitala piti kirjakaupassa viimeisen menestysromaaninsa Klaanin suojeluksessa julkistamistilaisuuden maaliskuussa. Paikalliset kirjailijat ovat tervetulleita muutenkin esittelemään kirjojaan yleisölle.
En tunne kirjakauppojen käytäntöjä Suomessa, mutta minusta Seinäjoen mallia voisi harkita muuallakin. Edut ovat yhteisiä. Jos kirjallisuudesta tulee vain ostettavaa digitaalista ääntä, kirjakaupat häviävät siinä enemmän kuin kirjailijat.
